maanantai 13. lokakuuta 2014

Miksi klovni?

Aika ja kehitys kulkee eteenpäin kaikilla elämän alueilla - myös lastenohjelmissa. Onko siis syytä suunnitella lastenohjelmaa klovni hahmon varaan? Voisi tuntua helpommalta tehdä ohjelma hassusta miehestä lappuhaalareissa ja värikkäässä T-paidassa. Onhan niin paljon lapsia jotka pelkäävät "pelleä".

Stella Klovni                               Kuva: www.oulunsalosoi.fi
Minulle klovni hahmo on se kaikista tutuin. Aloitin klovnina esiintymisen jo 12-vuotiaana. Kotikaupunkini Oulun tapahtumissa esiintyi usein Anna-Kaisa Järvi eli Stella Klovni. Järvi aloitti sirkuskoulu toiminnan Oulussa ja olin pian mukana. Oli ehdottomasti Stella Klovnin ansiota, että kiinnostuin juuri klovneriasta. Tästä alkoi pitkä matka, jolla opin kokeilemalla, mitkä asiat toimivat ja millä sain yleisön nauramaan. Matkassa oli mukana monenlaisia taitoja, joita olin ehtinyt oppia, taikatemput, vatsastapuhuminen, jongleeraus... kaikkia näitä pystyi klovnina hyödyntämään. Tärkeintä oli kuitenkin muistaa, että tavoitteena oli nauru.

Tänä päivänä saan kuulla lähes jokaisella keikalla tarinoita lapsista ja aikuisista jotka "pelkäävät pelleä". Näihin asioihin en pysty itse vaikuttamaan muulla tavoin, kun olemalla mahdollisimman vähän pelottava. Usein saan katsojilta synninpäästön keikan jälkeen: "lapseni pelkää pellejä, mutta ei pelännyt sinua". Tästä pystyn vain päättelemään, että lapsi ei siis pelkää pellejä (olenhan minä nyt pelle tai klovni, kun on punainen nenä ja suuret kengät), vaan lapsi pelkää tietyntyylisiä klovneja. Varmasti oma osansa tällä pelolla tulee amerikkalaisista klovneista, joilla on kasvot TODELLA vahvasti meikattu ja heidän käyttäytymisensä on omituista ja sarjakuvamaista. Omasta mielestänikin esim. Ronald McDonald on melko karmiva. Klovni pelko on kuitenkin ihan selkeästi enemmän esillä tänä päivänä, kuin se oli ennen. Se on jotenkin ajankohtaista ilmoittaa, että pelkään pellejä. Itse en edes haluaisi kuulla tästä, koska en voi mitään jos asiakas on tilannut minut tapahtumaan esiintymään klovnina. Sitten ennen esitystä joku tulee ilmoittamaan, että mun kaveri pelkää pellejä. En voi lähteä kotiin ja jättää esitystä tästä johtuen, vaan helpompaa olisi vaikka tämän kaverin mennä käymään esityksen aikana jossain. Lasten kohdalla asia taas on toinen. Jotku lapset vain pelkäävät, jos jotain uutta ja tuntematonta tapahtuu ja vaikka päiväkotiin on tulossa vieras. Usein nämä lapset alkavat itkemään jo ennen kuin näkevät vieraan. Silloin neuvoni on aikuisille ottaa nämä lapset hieman kauemmas katselemaan esitystä ja muita lapsia. Varsin usein pelokkaat lapsetkin asettuvat, kun he
Amerikkalaiseen tyyliin kuuluu vahva meikki
huomaavat ettei muutkaan lapset pelkää vaan heillä on hauskaa. Hirveimmät kokemukseni liittyvät siihen, kun lapsen vanhemmat haluavat tuoda pelkäävän lapsen ennen esitystä tervehtimään klovnia ja yrittävät pakottaa itkevän lapsen kättelemään minua. Tämä jos jokin saa lapsen kauhun valtaan ja toivon, ettei kukaan enää tekisi näin. Uskon muuten, että aikuisten käyttäytymisellä on vaikutusta lapsiin. Päiväkotien henkilökunta usein viljelee ennen esitystä varsin kovasti pelkäämis sanaa: "ei sitten tarvi pelätä pelleä, se on hauska." Tähän kun vielä yhdistää väkisin tehdyn tekonaurun, niin lapsi aistii, että jotain pelottavaa on tulossa ja haluaa jo pois paikalta. Ehkä jos aikuinen ei tuo esille sitä pelkäämisen vaihtoehtoa, niin lapsi saa tehdä itse valintansa tilanteen suhteen ja huomata, että tilanne ei ole uhkaava. Mutta kuten sanoin, jokaisella lastenesiintyjällä on vastuu tehdä työnsä sillä tavoin, että lapset eivät kokisi pelon tunnetta, Tähän voi vaikuttaa monella tavoin, kuten sillä, millaisella energialla esityksensä aloittaa.

Charlie Cairoli oli sympaattinen klovni viiksien kera.
Minun hahmoni siis on klovni ja sen kanssa työskentelen. Uskon todella, että tämän päivän lapset
saavat klovnista edelleen samanlaista riemua ja samaistumista, kuin vuosia sitten. Tottahan toki klovnitkin päivittyvät ajan kuluessa ja tämän päivän hahmot ovat erin näköisiä ja toimivat eri tavoin kuin ennen. Esimerkiksi "viiksiklovni" voisi näyttää tänä päivänä hassulta. Omassa lapsuudessani muistan monella sirkusklovnilla olleen ruskean ruututakin ja klovninenän alapuolella ajan tyylille muodikkaat viikset. En tiedä vieläkö tänä päivänä "movember-klovneja" on liikenteessä. Klovneilla on aina ollut paikkansa historian aikana ja uskon, että niin on myös tänä päivänä ja tulevaisuudessakin.