Hiiri

Monenmoiset pienet esineet tuppaavat katoamaan klovnin talossa. Jos lattialle sattuu putoamaan taikasauva, lusikka tai kaunis postimerkki niin pian sitä ei löydy mistään. Tarkemmin näistä kadonneista esineistä tietää hiiri rouva, joka rakastaa siivoilua ja sisustamista. Seinien sisällä on valtavasti potentiaalista tilaa asetella löytöesineitä. Hiiri kulkeekin vikkelästi huoneiden välillä löytäen upeita aarteita kotiinsa. Jonkin verran hiiri myös seuraa Sebastianin ja Jepen elämää ja keksii usein hauskoja yllätyksiä heidän ilokseen.

Tahtoisin rakentaa tämän hiirihahmon mahdollisimman aidon näköisenä. Mielessä olisi tehdä suurikokoinen hiiripuku, jonka malli ei muistuta ihmistä. Jälkikäsittelyssä tämä hiiri sitten kutistettaisiin ja laitettaisiin talon suurten esineiden lomaan seikkailemaan.

Lumottu Nukketeatteri

Klovnin talossa on salainen kammari. Se on pullollaan vanhoja leluja. Aivan huoneen perällä seisoo vanha nukketeatteri, joka ei ole ihan tavallinen. Sirkustelttaa muistuttava teatteri on nimittäin lumottu ja siellä asustaa sirkusleluja. Nämä lelut tulevat aina katsomaan Sebastianin taikatemppuja. Nuket rakastavat hämmästymisen tunnetta ja odottavat innolla uusia esityksiä.





En osaa aivan sanoa, mistä ajatus tästä lumotusta nukketeatterista tuli. Halusin varmaan, että klovni voisi esittää ohjelmassa taikatemppuja ja niille piti keksiä sopiva yleisö. Arvelen kuulevani aikuisten suusta melko pian, että ajatus elävistä nukeista on pelottava. Onhan yleisöä aika paljon kauhuelokuvissa opetettu siihen, että eläviä nukkeja on pelättävä (kuten klovneja). Uskon kuitenkin lasten katselevan asiaa eri silmin. Heillä ei toivottavasti ole tätä aikuisten kokemusta kauhuelokuvista. Tietysti nukkehahmojen ulkonäkö myös vaikuttaa asiaa, ettei ne ole aivan sellaisia irtopäitä ja silmiä vaan visuaalisesti kauniita. Eniten uskon kuitenkin esimerkin voimaan. Jos lapset katsovat ohjelmaa ja klovni ilostuu nähdessään nuket, niin lapset osaavat eläytyä samaan tunteeseen. Jos Sebastian ei pelkää nukkeja, niin silloin ei ole mitään pelättävää.

Lumottu Nukketeatteri työn alla.

Felix-setä

Klovni Sebastianilla on setä nimeltä Felix. Hän on oikea tutkimusmatkailija. Setä kiertää ympäri maailman ja avaruuden, vuoren huiput sekä merenpohjat. Vaikka Felix-setä ei fyysisesti ole klovnin talossa, niin usein hän soittelee "taivaisella" eli nettipuhelimella Sebastianille maailman eri kolkista. Nettipuhelin on loistava keksintö, sillä sedän apua usein tarvitaan. Hänellä on näkemystä ja elämänkokemusta, joten ratkaisut löytyy moniin pulmiin.

Naapurin täti

Sebastianin naapurissa asuu tomera täti. Vaikka tämä täti tykkääkin olla lähinnä omissa oloissaan, niin uteliaisuus vetää hänet usein erikoisen naapurinsa ikkunalle klovnin talon ulkopuolelle. Tädin luonne on hieman välinpitämätön, mutta pieni huolehtivaisuus herää hänessä, kun hän seuraa Sebastianin kohellusta. Täti on pesunkestävä aikuinen, jonka puheissa ja teoissa tämä korostuu. Sisällä elää kuitenkin pienen pieni lapsi jonka klovni saa ajoittain esille.

Naapurin tädin rooli on erittäin tärkeä. Toivottavasti löydän siihen parhaimman mahdollisen näyttelijättären. Onko ehdotuksia?

Hups... tulipa tädistä tuiman näköinen tähän kuvaan!

Jeppe-koira

Klovnin Talossa asuu leppoista sekarotuinen Jeppe-koira. Tämä mukavuudenhaluinen koiravanhus rakastaa omaa paikkaansa sohvalla. Siinä hän makoilee ja tarkkailee talon tapahtumia. Varsin usein Jeppe joutuu kuitenkin jättämään sohvapaikkansa, kun hän pääsee Sebastianin leikkeihin ja touhuihin mukaan. Koira ei ole kaikista innokkain osallistuja, mutta talon asukkaana ei voi välttyä joutumasta mukaan tapahtumiin.

Jeppe-koiraa varten olen rakennellut nukkea, jota voi käyttää sekä koiran maatessa sohvalla ja myös sen istuessa lattialla. Koiranuken liikutteluun riittää yksi nukettaja, mutta toinen henkilö voi auttaa hännän kanssa. Tällä hetkellä olen tekemässä koiran turkkia. Valkoisen karvan lisäksi käytin kahta eri ruskeaa, mutta en ole varma sopiiko ne yhteen. Voi olla että joudun vielä vaihtamaan turkin väritystä. Laitan lisää kuvia, kunhan nuken valmistus etenee.

Jeppe nukkea olen rakennellut Oulussa, Naantalissa ja Tykkimäen huvipuistossa.

Klovnin Talossa - Synopsis

Klovnin talossa seurataan asukkaiden päivää alkaen aamusta päättyen iltasatuun. Erikoisessa talossa asuu Klovni Sebastian koiransa Jepen kanssa. Olohuoneen lattianrajassa olevassa kolossa asuvalla hiirellä on myös oma osansa talon tapahtumissa. Tässä talossa ei tavallista päivää tunneta, sillä Sebastian saa seikkailun aikaiseksi aivan arkipäiväisistä asioista. Myös eteen tulevat pulmat ratkaistaan klovnin periksiantamattoman luonteen avulla. Oikeanlaisella asenteella ei mikään haaste ole liian vaikea. Talon kammarista löytyy lumottu nukketeatteri, jossa asuu vanhoja sirkusleluja. Jokaisessa jaksossa lelut tulevat esiin seuraamaan Sebastianin taikaesitystä. Välillä meno talossa voi yltyä, jolloin kuvaan astuu jämäkkä naapurin täti. Varsin usein hän vierailee talon ikkunalla aamutakissaan antamassa aikuisen realistisen, joskin tylsän näkemyksen klovnin touhuilusta. Kun täti on lähtenyt voi hauskanpito jälleen jatkua. Kuten kaikki hauska, myös päivä joskus päättyy. Silloin on klovninkin asetuttava ja rauhoituttava. Ennen nukkumaanmenoa Sebastian kertoo pienen iltasadun Jeppe-koiralle sekä ikkunalaudalle saapuville linnuille.

Ne aikaisemmat videot – osa 4 Uudemmat

Lasse Silanterä velhon roolissa.

Vuoden 2012 aikana kiertelin jälleen sirkuksen matkassa ja syksyllä aloin haaveilla uudesta jouluvideosta, jonka nimeksi tuli ”Taika.TV:n Joulu – Kavereiden kanssa”. Tällä kertaa kuvasimme Arin Virtasen kanssa jälleen sirkuksessa ensimmäisen pätkän teltan purusta ja jäätyvästä posetiivista. Edellisvuoden tapaan videolla nähtiin postikorteissa tervehdyksiä ja näistä osan kuvasimme sirkusteltassa. Teltassa kuvatuilla videoilla vierailivat klovni Bonbon & Tiina perheineen ja illuusionisti Tuomo Körkkö. Kävimme Pirkkalassa retkellä kuvaamassa Riesa-pelleltä tervehdyksen ja jouluisen taikatempun. Sirkuskiertueen aikana tutustuin Klovni Valtterin eli Heikki Leppävuoren perheeseen. Hänellä oli mahtavan mukavia lapsia, jotka halusin mukaan jouluvideolle. Niinpä sovimme, että video kuvattaisiin tänä vuonna Kellokoskella Leppävuorien kotona. Olen edelleen äärimmäisen kiitollinen Heikille ja hänen perheelleen kaikesta avusta. Videoon tuli insertiksi osio hupsusta velhosta Vilkkus Mercuriuksesta, joka tutustui ihmisten joulunviettotapoihin. Velhohahmon olin kehitellyt aikaisemmin Linnanmäen Valokarnevaaleja varten, siellä esitin hahmoa itse. Nyt sain kuitenkin ystäväni Lasse Silanterän velhon rooliin. Tätä velhoinserttiä varten oli varmaan kovin valmistelu tällä videolla. Velhon asun ja parran olin jo tehnyt aikaisemmin, mutta monenlaisia vempeleitä ja hullu hattu piti rakentaa. Velhon koti eli ”Hylättyjen Lumottujen Esineiden Varasto” rakennettiin edellisvuoden videosta tuttuun Holkeniin, mutta nyt vain toiseen huoneeseen. Tämä velho pätkä oli minun suosikki tällä videolla. Ari loihti siihen mahtavia efektejä jälkikäteen. Holkenin isäntä herra von Cräutlein oli taas pyydettävä apuun tällä kertaa peilin hengeksi. Hänet kuvasimme samalla reissulla Inkoossa vihreää taustaa vasten. Videon viimeisen osion kuvasimme Kanneltalolla Helsingissä. Lapsuuteni sankari taikuri Simo Aalto antoi oman tervehdyksensä videolle. Olin todella otettu, että sain hänet mukaan sillä juuri Simoa minäkin lapsena televisiosta katsoin ja ihastuin alaan. Näin oli materiaali kuvattu ja Ari Virtanen aloitti oman kovan työnsä editoimalla tämän videon. Tällainen siitä tuli:

https://www.youtube.com/watch?v=sUtMopd-oOE

Leppävuoren perheen loistavat lapset.

Kolmannen jouluvideon "Jouluntaikaa etsimässä" piti ilmestyä jouluna 2013. Kiersin itse silloin Norjassa Cirkus Meranon kiertueelta ja siellä tein käsikirjoituksen uuteen videoon. Tästä videosta piti tulla kunnianhimoisin projekti, mihin olimme alkamassa. Videon idea oli toisenlainen kuin aikaisempina vuosina ja siinä oli yksi yhtenäinen tarina. Valitettavasti työryhmästä joutui jäämään tärkeä henkilö pois, joten peruin videon kuvaukset. Tavallaan asia hieman harmitti, mutta tiesin että haluan tehdä videon sellaisten henkilöiden kans, joiden kanssa olen tottunut työskentelemään. Ehkä tämä käsikirjoitus kaivetaan sitten joskus esiin.

Suunnitelmiani Jouluntaikaa etsimässä - videoon.

Puvustaja Riikka Heiskanen työntouhussa.

Tänä vuonna sain yllättäen idean tehdä lapsille suunnatun musiikkivideon. Olin esiintynyt Kapteeni Dan hahmossa tapahtumissa ja tahdoin tehdä hänellä merirosvoaiheisen musiikkivideon. Kirjoitin uudet sanat "When Johnny Comes Marching Home" lauluun (meillä se tunnetaan paremmin nimellä Kapteeni Koukku) Sain mukaan videolle Oululaisesta Oulun Pammaus orkesterista kolme soittajaa ja heistä kokosimme Tykin Pammaus-merirosvobändin. Kävimme ”Watti”-Matti Niemen studiolla äänittämässä kappaleemme. Tämä oli mielenkiintoinen kokemus. Itse video kuvattiin kokonaan vihreää taustaa eli green screeniä vasten. Tällä tekniikalla esiintyjät saadaan taustasta irti ja tausta voidaan korvata toisella kuvalla. Tätä videota varten rakensin laivan pienoismallin, johon merirosvot asetettiin. Tämä pienoimallikokeilu sai osaltaa mut innostumaan sen mahdollisuuksista ja niitä meinaan hyödyntää tulevassa Klovnin Talossa ohjelmassa. Tämän videon puvustus ois ollut jotain mun itsekokoamaa, mutta sain apua yllättäen, kun sekä Klovni Sebastian ja Kapteeni Dan puvut suunnitellut ja toteuttanut puvustaja Riikka Heiskanen saapui auttamaan. Hän loihti soittajista aitoja merikarhuja. Kuvauksesta vastasi tällä kertaa oma pikkuveljeni Tomi Tauriainen, joka on pikkuhiljaa joutunut mukaan näihin mun kotkotuksiin. Tomin kans on erittäin helppo työskennellä, koska hän ajattelee asiat samalla tavalla. Näin tämän videon ensimmäistä kertaa toissa päivänä ja pidän siitä todella. Aarteen luo - musiikkivideo on vielä julkaisematta ja julkaisupaikka ei ihan selvillä.

Oululaiset pelimannit merirosvoina.

Pienenä välivideona teimme veljeni Tomin kanssa tässä hetki sitten myös Mini-Conchita Goes To the Movies nimisen kahden minuutin pätkän. Se kuvattiin Oulussa elokuvateatteri Starin edustalla ja näyttelijäksi sain kolme kaverusta. Parrakkaita poikia, joille ompelin pikaisesti mekot. Tämä kaksiminuuttinen on nähtävissä täällä:

https://www.youtube.com/watch?v=DD4o1Y2A2fk

Ne aikaisemmat videot – osa 3 Joulutunnelmissa

Kuva: Maija Eveliina Myllykangas

Edellisessä postauksessa kerroin tekemistämme opetusvideoista. Näiden jälkeen kuvasimme eräänä tammikuun päivänä pienen joulupukki videon. Tähän videoon käytin aika paljon aikaa rekvisiitan ja pukujen valmistamiseen. Ompelin tontun puvun sekä joulupukin takin ja myssyn. Sirpa Kemppainen ompeli joulupukille paidan, liivin ja housut. Sain loistavat näyttelijät joulupukin ja tontun rooleihin. Itse toimin jälleen ohjaajana. Kuvauspaikaksi valikoitui hieno vanha hirsitalo Muhokselta. Tämä video jäi valitettavasti valmistumatta. Syynä oli aluksi tekniset ongelmat tallennustekniikasta johtuen ja sitten lopulta se, ettei videolla ollut enää käyttöä.

Kuva: Maija Eveliina Myllykangas

Vuonna 2011 tulin Ruotsista puolessa välin kiertuetta Suomeen ja hyppäsin Sirkus Finlandian matkaan. Sillä reissulla sain jostain idean tehdä lapsille suunnattun jouluvideon. Koska työt kiertueen jälkeen olivat etelässä päätin alkaa etsimään sopivaa kuvaajaa. Kuin sattuman kaupalla osuin vimeo-sivustolle ja siellä katsomaan Ari Virtasen tekemiä videoita. Ihastuin hänen leikkaustyyliin ja uskaltauduin ottamaan yhteyttä. Yllättyin kun kyseessä olikin vasta 16-vuotias nuorimies. Olin kuitenkin nähnyt millaisiin töihin Ari pystyi ja aloimme tehdä jouluvideota yhdessä. Kuvaukset alkoivat lokakuussa, kun olimme sirkuksen kanssa Helsingissä. Ensimmäisenä kuvasimme joulukortteihin tulevia pieniä tervehdyksiä. Riesa-pelle esiintyi eräässä ostoskeskuksessa ja päätimme kuvata hänen tervehdyksensä siellä, koska valoa ja tilaa oli hyvin. Varsinaista kuvauslupaa en uskaltanut kysyä, koska pelkäsin kieltävää vastausta. Kuvasimme siis nopeasti minun luvalla. Seuraavan pätkän Ari kuvasi kuvaussihteerinä toimineen Sini Ruokasen kanssa teltassa. Amerikkalainen viheltäjä Sean Lomax antoi oman tervehdyksensä. Myös ohjelman alku ja loppu kuvattiin Sirkus Finlandian teltassa tirehtööri Calle juniorin luvalla. Tässä vaiheessa olin päättänyt kuvata ohjelman väliin pienen joulusadun. Yritin hakea kirjoittamalleni sadulle kuvittajaa netin kautta, mutta ei tärpännyt. Sitten aivan yllättäen rautatieasemalla näin naisen luonnostelemassa ihmisiä nopeaan tahtiin. Tämä taiteilija oli Nina Mutik, jolle esittelin asiani siellä juna-asemalla. Nina suostui mukaan ohjelmaan. Nähtyäni kuinka nopea Nina oli piirtämään muutin suunnitelmaa niin, että kuvien lisäksi myös kuvittaja näkyisi videolla ja tekisi hieman Kylli-tädin tapaan kuvat. Tämä insertti kuvattiin Sirkus Finlandiasta tutun Prof. Bluffon eli Pekka von Cräutleinin luona Inkoon Holkenissa. Talon isäntä päätyi tarinan kertojaksi. Olin erittäin tyytyväinen tähän tarina osioon. Varsinainen videon studio-osio oli vielä kuvaamatta ja kuvauspaikasta ei tietoakaan. Sattumoisin serkkutyttöni oli lähtenyt jenkkeihin vaihtoon ja häneltä oli jäänyt kattohuone tyhjäksi. Kun huonetta oikein kunnolla katseli, se toi mieleen sirkusvaunun. Niinpä raahasin serkun tavarat ulos ja jätin vain pinkit seinät, jonne lavastin ikkunan ja komerosta tuli ulko-ovi. Tässä tilassa video sitten kuvattiin työmaavalojen avulla. Paljon koko videon onnistuminen oli juuri Ari Virtasen varassa. Pieni viime hetken onnettomuus kuvauksissa sattui, kun lintua liikuttamaan tuleva nukettaja sairastui. Soittelin monet tutut läpi, mutta kukaan ei päässy apuun. Lopulta pahaa aavistamaton tätini saapui kotiinsa ja joutui Terttu-tukaanin liikuttajaksi ja ääneksi. Edes silloin 6-vuotias kummipoikani ei välttynyt projektilta vaan joutui kuvausapulaiseksi.

Ja täältä näkee millainen videosta tuli:

https://www.youtube.com/watch?v=0vxKW5ornJI

Ne aikaisemmat videot – osa 2 Opetusvideoita

Taisin malttaa odottaa jonkun kuukauden Vauhtipuisto videoiden jälkeen, kun olin taas yhteydessä Matti Ruottiseen. Halusin kuvata videoita, joissa opetan ilmapallohahmojen vääntämistä. Aika usein ihmiset kyselivät, kuinka palloja väännetään ja halusivat alkaa harjoitella. Päätimme kuvata videon tällä kertaa yhdellä kameralla, niin että kohtaukset otettaisiin ensin yleiskuvana ja sitten uudelleen lähikuvana. Minulla oli eräs tila kuvausta varten, mutta se jäi jostain syystä saamatta. Matti oli onneksi erittäin joustava kuvaaja ja hän rakenteli kotiinsa Oulun Heinäpäähän studion, jossa video lopulta kuvattiin. Kyllä siinä aikaa meni pitkä tovi, ennen kuin kaikki oli purkissa, mutta valmista tuli. Näitä ”Palloilu Hetki” videoita taisi tulla kaikkiaan kymmenen (en ole ihan varma onko kaikkia julkaistu youtubessa). Jälleen kerran Matti Ruottinen hoiti leikkaamisen ja teki hauskan intron, josta pidän edelleen.

Näistä videoista ensimmäisessä opetettiin tekemään ilmapallokoira ja se löytyy täältä:

https://www.youtube.com/watch?v=r_iQYzyDnBs

Tuskin oli Palloiluhetket julkaistu, kun oli jo uusi idea tupsahtanut. Halusin kokeilla ohjaajan roolia ja tahdoin tehdä videon, jossa en itse esiintyisi. Niinpä päätin alkaa työstään lasten askarteluohjelmaa nimeltä Näpsäke. Sopivan näppärän juontajan satuin löytämään Oulusta ammattikoulun asuntolasta, jossa vietin silloin paljon aikaa. Pienellä suostutuksella sain Anku nimisen tytön matkaan. Yhden illan suunnittelimme askarteluja ja kokeilimme asuntolan toimistossa ja seuraavana päivänä kuvattiin. Matti Ruottinen saapui taas apuun. Kuvauspaikkana oli tällä kertaa oma olohuoneeni Oulun Toppilassa. Olin Thomannilta tilannut taustaverhot tätä kuvausta varten. Kuvasimme kahdella kameralla, joita Matti yksinään hoiti. Toinen kameroista oli paikallaan ja toisella taas otettiin lähikuvia. Minä tosiaan pyörin ja häärin yleismiehenä. Koitin myös ohjata, mutta ilmeisesti onnistuin välillä naurattamaan Ankua liikaa ja jouduin siirtymään ulos. Lopulta kuitenkin saatiin muistaakseni kahdeksan jaksoa purkkiin. Tämän jälkeen koottiin askartelutarvikkeista pöydälle pieni kasa ja kuvasimme introa varten kuvaa. Nämä Näpsäke-ohjelmat oli ihan kivoja. En tiedä onko kukaan koskaan kokeillut näitä askarteluja?

Täältä löytyy yksi Näpsäke ohjelma, jossa tehdään vanhoista farkuista käsilaukku:

https://www.youtube.com/watch?v=XFZUN26xeW0

Ne aikaisemmat videot – osa 1

Tänä kesänä päätin olla pois sirkuskiertueelta. Samanlaisen päätöksen tein viimeksi vuonna 2009. Silloin esiinnyin kesäaikaan Kiinassa ja Linnanmäellä. Palasin jossain vaiheessa kotikaupunkiini Ouluun ja sain jostain idean kuvata lasten taikaesitystä. Oululainen huvipuistoyrittäjä oli tuttu vuosien takaa ja hän antoi luvan kuvata videot Vauhtipuistossa. Sieltä löytyi mukava lava ja sattumalta kaksi päiväkotia oli tulossa vierailulle. Sain järjestettyä kuvausluvat päiväkodeilta. Kaikki oli hyvällä mallilla, mutta kuvaaja puuttui. Netistä etsin paikallisia kuvaajia ja päätin ottaa yhteyttä MR Filmsiin eli Matti Ruottiseen. Saimme pian kuvauksen sovittua ja Matti järjesti Juha Säkkisen toiseen kameraan. Näin oli kohtalaisen nopeaa syntynyt ajatus kohtalaisen nopeasti kasassa ja esitys kuvattiin. Kuvauksen ja leikkauksen hoiti siis kokonaisuudessaan MR Films. Itse esitys oli ehkä aika nopeasti koottu. Keräsin monenlaista vanhaa temppua, koska en halunnut osia varsinaisesta keikkaohjelmasta nettiin, silloinhan se olisi jo ennestään nähty joillain katsojilla. Joten esitys ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta kyllä sen kehtaa vielä joskus itsekin katsoa. Tämä ensimmäinen tuotos pätkittiin kolmeen osaan, jotka on katsottavissa täältä:

https://www.youtube.com/watch?v=rXHSSzOnd9s

https://www.youtube.com/watch?v=fyyLQbxg-Fk

https://www.youtube.com/watch?v=Xv4_S0oa7sY

Matkan alku

Taisin jossain vaiheessa luvata, etten ala kirjoittamaan blogia. Olin melko varma, että ei ole sellaista asiaa tai aihetta, joka vaatisi blogin kaltaisen paneutumisen. Olen muutenkin huono lukemaan blogeja. Kari Niemisen Sirkusteltta taitaa olla ainoa, mitä säännöllisesti seuraan.

Mutta koskaan ei saa sanoa ei koskaan. Olen pari viikkoa sitten aloittanut projektin, jonka yhteyteen blogi taitaa olla paras mahdollinen valinta. Saan näin kirjoittamalla asioita itselle selväksi ja ehkä joku saattaa olla kiinnostunut samankaltaisesta asioista tai on muuten vain utelias. Ehkä kaikista eniten tämä blogi toimii kuitenkin itselle motivaattorina. Jos suunnittelen asioita itsekseen kaikessa rauhassa on helppo hylätä projekti. Mutta nyt te kaikki lukijat saatte valvoa, että se tehdään mitä meinataan!

Kyseessä on siis lastenohjelma pilottijakso. Olen esiintynyt jo jonkin aikaa ammatikseni ja jossain vaiheessa kiinnostuin videosta työvälineenä. Toisin kuin live-esitys, video voidaan tehdä rauhassa osissa. Asioita voidaan tehdä uudelleen ja paljon voidaan työstää myös jälkikäteen. En ole opiskellut video alaa (kuten en esiintymistäkään) joten tekemisen kautta olen päässyt harjoittelemaan videon tekemistä. Olen kerrassaan ihastunut siihen. Kaverini Ari Virtasen kanssa olemme saaneet muutamia jouluaiheisia videoita youtubeen. Nämä videot ovat saaneet hyvää palautetta, joten nälkä on kasvanut syödessä ja mieli tekee tehdä yhä parempia ja haastavampia videoita. Tämän Klovnin Talossa työnimellä kulkevan ohjelman julkaisukanava ei ole vielä selvä. Televisio olisi tietenkin yksi mieleisin juttu ja näkyvyyden kannalta loistava ratkaisu, mutta tiedän – kilpailu on kovaa. Televisio ei siis ole ainoa vaihtoehto, vaan ehkä DVD tai ainakin youtube julkaisu tulee kysymykseen. Näillä kaikilla muodoilla on omat puolensa. Te blogin lukijat pääsette seuraamaan miten vien tätä projektia eteenpäin. Miten se onnistuu tai ei onnistu.

Tervetuloa mukaan matkalle Klovnin Taloon!