Linnéa Lentolisko

Klovni Sebastian Dinopuistossa esitys tarvitsi koomisen hahmon, jonka kanssa voi esittää vatsastapuhumista. Veljeni oli jo kauan sitten ehdottanut lentoliskoa, joten sellainen oli tehtävä.

Koska vatsastapuhuja nukkea kannatellaan usein pitkiäkin aikoja yhdellä kädellä, on nuken oltava keveä. Solumuovi toimi tällaisessa parhaiten. Se on myös mukavan joustava materiaali, mistä on apua, kun nukkeja pitää sulloa laukkuun. Muutoin nukkeja säilyttäessä roikuttaminen olisi paras vaihtoehto. Painovoima voi nimittäin tehdä pehmeille nukeille temppujaan.

Kuvassa iloisen näköinen veljenpoikani pitelee nuken raakiletta. Rakensin vartaloon hieman luurankomaisen rakenteen, joka jousti mukavasti nukkea käyttäessä. Vartalo ei ole kuitenkaan täysin pehmeä, joten se pitää muotonsa, vaikkei sitä tue.

Halusin tehdä lentoliskon jaloista hieman suuremmat, melkein tassumaiset. Tämä on pientä hassuttelua, nyt kun ei ole tekemässä lintua, vaan eläintä, mikä ei hurjan monelle ole niin tuttu. Aikaisemmin laitoin jalkoihin magneetteja tai tarranauhoja, jotta eläin pysyisi orrella, mutta nyt tein vain riittävän syvät tassut. Nämä myös joustavat hieman, mikä auttaa jalkojen asettumisessa.

Siipi sai tuekseen kuumalla ilmalla taivutetun muovikepin. Lisäsin myöhemmin siipien taakse ohjauskepit, jolla yksi nukettaja pystyy liikuttelemaan siipiä yhdellä kädellä. Usein lisään nukeille mahdollisuuden laittaa ohjauskepin, vaikkei niitä tulisikaan. Tämä on sen takia, että myöhemmin keppien lisääminen voi olla todella vaikeaa. Pienet renkulat ranteessa tai siivessä taas ei haittaa lainkaan.

 Yksityiskohtina lisäilin karvaa tuomaan hieman väriä ja liikkuvuutta hahmoon. Hauska pieni lisä oli lentäjän lakki, jonka ompelin sopimaan tälle söpölle lentoliskolle nimeltään Linnéa.

Risto Triceratops VALMIS!

Tällainen tästä dinovauvasti sit tuli!

Risto Triceratops iho

 Kun koko dino oli saanut monta kerrosta paperimassaa päälle ja pinta oli tarpeeksi kova, oli aika lisätä iho. Kaulan kohdalle tein vielä hieman solumuovisia "jänteitä", jotta pää pitäisi asentonsa myös ilman nukettajaa.

Ihona toimi joustava ohut trikoo, jota kiinnitin kuumaliimalla ympäri saurusta.

Trikoon saumat ompelin käsin, jotta jälki olisi huomaamaton.

 Kun koko dino oli päällystetty, huomasin, että en rypyttänyt ihoa tarpeeksi. Otin samaa trikoota ja lisäsin rypytettyjä osioita kylkiin, selkään ja vatsaan.

Kun iho rypytyksineen oli valmis halusin pintaan lisää tekstuuria. Käytin tähän kuumaliimaa sekä tavallista maitoliimaa. Koska liimaa lisättiin täplinä se ei vaikuttanut ihon joustavuuteen.

 Kun liima oli kuivunut oli jäljellä enää maalaaminen. Tähän käytin akryylimaalia ja maalaamista tein monia kerroksia uudelleen ja uudelleen. Aloitin tummista väreistä ja varjoista. Etenin kohto vaaleampia sävyjä ja ulkonevia kohtia.

L

Risto Triceratops uusi vartalo

Ensimmäisen vartalo oli päähän verrattuna liian suuri. Aloin tehdä uutta kiireen (tai laiskuuden) vuoksi en tehnyt uutta enää solumuovista, vaan kokosin pahvista ja ilmapalloista vartalon mallin, jonka päällystin paperimassalla.

Tästä tuli paljon sopivampi vartaloa kaverille. Takana näette aukon, josta nukkea on tarkoitus liikutella. Kaulasta yritin tehdä mahdollisimman joustavan, mutta kestävän. Jaloissa on sama idea, kun ensimmäisessä vartalossa, jotta ne liikkuisivat hyvin käytössä.

Risto Triceratops silmät

Kokeilin uutta juttua silmien kanssa. Leikkasin silmät palautuspullon pohjasta (juu, pantti jäi saamatta) ja maalasin ne näihin. Käytin apuna pois pyyhittävää tussia, jolla piirsin renkaat silmien ulkopuolelle. Myöhemmin, pyyhin nämä pois. Sitten maalasin alkaen mustasta. Tein värin kerrallaan musta - punainen - keltainen.

Pullon pohjat osoittautuivat muuten aivan hyviksi silmiksi, mutta toinen silmä meinasi sulaa kuumaliimasta. Muovi oli melko ohutta, joten liimauksen kanssa sai olla varovainen. Ennen liimausta muistin maalata silmien ympärykset. Tämä on hyvä idea, niin ei tarvitse pelätä silmien maalaamista vahingossa.

Risto Triceratops Ups...

Sovittelin paperimassapäätä solumuovi vartaloon ja huomasin, että pää on liian pieni. Nyt oli vain kaksi vaihtoehtoa: joko kasvattaa pään harjaosaa tai tehdä uusi vartalo. Päädyin uuden vartalon tekoon. Tälle ylisuurelle vartalolle varmaan tulee muuta käyttöä.

Risto Triceratops pää

 Paperimassa on aina ollut yksi suosikkimateriaaleistani. Sen rinnalle on tullut solumuovi. Nyt päätin kuitenkin vanhalla tutulla paperimassalla päällystää Triceratopsin pään. Tein kerroksia neljä, jonka jälkeen kuorin muovailuvahamuotin ulos, jolloin jäljelle jäi kevyt pää. Tästä jatkoin kerroksien tekemistä, kunnes pää tuntui sopivan jämäkältä.

Seuraavana oli "sukan" tekeminen. Sukalla tarkoitan osaa, jonka sisään käsi sujahtaa. Tässä valitsin materiaaliksi kankaan, jossa on kitkaa ja kiinnitin sukan erittäin hyvin kiinni suuhun. Eräs vanhoista suosikkinukeistani oli kovassa käytössä ja sukka irtosi suusta. Sitä pystyi edelleen käyttämään, mutta kun sukka ei ollut kiinteästi suussa kiinni ei suun liikkeet olleet enää niin tarkkoja. Siispä kiinnitän sukan nykyisin TODELLA hyvin ja vielä vahvistan teipillä. Sormien yläpuolelle kiinnitään joustavaa vanua tuomaan lisätukea.

Suun sisäosan tein tässä vaiheessa, koska tiesin, että tulen tekemään suun liikkeestä aika pientä, jotta nukesta tulee mahdollisimman aidon oloinen. Kielen tein solumuovista ja maalasin. Kielen alle tuli hieman solumuovia, joka piti kieltä ylhäällä. Antaen joustavan, mutta elävän vaikutelman kielelle.

Risto Triceratops vartalo

Vartalon tekeminen alkoi samaan aikaan, kun olin päässyt pään kanssa alulle. Materiaaliksi valitsin solumuovin, koska se on joustavaa ja kevyttä. Solumuovin keveys myös sopii loistavasti nukeille, koska joskus nukettaja joutuu kantamaan nuken painoa pitkiä aikoja.

Solumuovin liimaamiseen käytän kuumaliimaa. Olen nyt käyttänyt johdotonta kuumaliimapyssyä. Se on erittäin laadukas, mutta koska liima kuumenee todella paljon on palovammoja sormiin tullut enemmän kuin tarpeeksi!

 Solumuovin päälle jatkoin muodon hakemista polyuretaanin avulla. Tämä myös on keveytensä vuoksi hyvä ja helposti työstettävä materiaali. Dinon jalkoihin lisäsin hieman painoa, jotta ne heiluisivat. Ajatuksena on, että Ristoa sekä muita vauvadinoja kannetaan. Sen takia dinon kyljessä on reikä, josta päätä ja suuta päästään liikuttelemaan. Yllätykseksi jalat olivat sen verran jäykkiä, että dino seisoi itsekseen. Tämä on ehkä hyvä tai huono juttu. Sitä ei tiedä vielä.

Varpaiden muotoa koitin nipistää hieman liiman ja nipsuttimien avulla.

Risto Triceratops Aloitus

Tämän vuoden isona projektina olen alkanut tehdä kokonaan uutta esitystä Klovni Sebastian Dinopuistossa. Hirmuliskot ovat lapsesta saakka olleet minun suosikkeja ja olen innoissani, kun ne ovat taas pinnalla elokuvissa.

Aloitin dinosaurusten teon pienestä Triceratopsin poikasesta Ristosta. Eräänä yönä kaivoin muovailuvahaa esiin sekä teepurkin ja kävin työhön.

Pahvista muotoilin sauruksen kauluksen ja hieman kuonon mallia pyöreän teepurkin päälle. Tästä jatkoin työtä tekemällä pyöreämpää muotoa muovailuvahasta. Työt todellakin alkoivat yöllä ja siihen hätään en löytänyt muovisia palloja silmiksi. Päätin kokeilla limukkapullon pohjasta leikattuja osia. Tämä toimi osittain hyvin ja osittain huonosti. Kerron siitä tarkemmin myöhemmin. Näin oli pää saatu aluille ja menin tyytyväisenä nukkumaan ja näkemään dinosaurus unia.