Klovni Sebastian Dinopuistossa esitys tarvitsi koomisen hahmon, jonka kanssa voi esittää vatsastapuhumista. Veljeni oli jo kauan sitten ehdottanut lentoliskoa, joten sellainen oli tehtävä.
Koska vatsastapuhuja nukkea kannatellaan usein pitkiäkin aikoja yhdellä kädellä, on nuken oltava keveä. Solumuovi toimi tällaisessa parhaiten. Se on myös mukavan joustava materiaali, mistä on apua, kun nukkeja pitää sulloa laukkuun. Muutoin nukkeja säilyttäessä roikuttaminen olisi paras vaihtoehto. Painovoima voi nimittäin tehdä pehmeille nukeille temppujaan.Kuvassa iloisen näköinen veljenpoikani pitelee nuken raakiletta. Rakensin vartaloon hieman luurankomaisen rakenteen, joka jousti mukavasti nukkea käyttäessä. Vartalo ei ole kuitenkaan täysin pehmeä, joten se pitää muotonsa, vaikkei sitä tue.
Halusin tehdä lentoliskon jaloista hieman suuremmat, melkein tassumaiset. Tämä on pientä hassuttelua, nyt kun ei ole tekemässä lintua, vaan eläintä, mikä ei hurjan monelle ole niin tuttu. Aikaisemmin laitoin jalkoihin magneetteja tai tarranauhoja, jotta eläin pysyisi orrella, mutta nyt tein vain riittävän syvät tassut. Nämä myös joustavat hieman, mikä auttaa jalkojen asettumisessa.
Siipi sai tuekseen kuumalla ilmalla taivutetun muovikepin. Lisäsin myöhemmin siipien taakse ohjauskepit, jolla yksi nukettaja pystyy liikuttelemaan siipiä yhdellä kädellä. Usein lisään nukeille mahdollisuuden laittaa ohjauskepin, vaikkei niitä tulisikaan. Tämä on sen takia, että myöhemmin keppien lisääminen voi olla todella vaikeaa. Pienet renkulat ranteessa tai siivessä taas ei haittaa lainkaan.
Yksityiskohtina lisäilin karvaa tuomaan hieman väriä ja liikkuvuutta hahmoon. Hauska pieni lisä oli lentäjän lakki, jonka ompelin sopimaan tälle söpölle lentoliskolle nimeltään Linnéa.
